Acapulcon reissu

Kerta kaikkiaan mikä reissu Acapulcossa! Mutta matkallahan aina sattuu ja tapahtuu.

Meksikossa on oikeastaan kaksi tapaa liikkua pitkiä välimatkoja: joko bussilla tai lentokoneella. Pääkaupungista matkaa Acapulcoon kertyy reilut 300 km ja bussilla siihen menee reilut 5 h. Meksiko City eli D.F. on 2 km korkeudessa ja kaupunkia ympäröi vuoret. Jotenkin hassusti olin ajatellut, että kunhan kaupunkia ympäröivät vuoret on ylitetty, niin alkaa tasainen maa ja matkanteko helpottuu. Mutta mitä vielä, koko matka Acapulcoon oli yhtä vuoristoa. Kun yksi vuori oltiin saatu noustua ja laskettua, seuraava vuoristo kierrettiin, sitten ajettiin tunneleissa vuorten läpi ja tätä samaa vuoristorataa jatkui siis 5 tuntia. (Paluumatka kesti ruuhkien takia 8,5 tuntia.) Pussi kädessä istuin molemmat matkat ja sain hengähdettyä aina kun bussi jumitti kolareiden tai ruuhkien takia moottoritiellä. Bussimatkat olivat aivan järkyttäviä. Ja parempaa oli vielä luvassa.

Matkalla kohti Acapulcoa kaikkialla näkyi vuoria silmänkantamattomiin. Ja muutama likainen ruskea jokikin.

Matkalla kohti Acapulcoa kaikkialla näkyi vuoria silmänkantamattomiin. Ja muutama likainen jokikin.

Meidän valitsema 3 tähden hotelli ei aivan vastannut odotuksia: ensimmäinen yö meni puoliunessa, sillä hotellihuoneessa ei ollut ilmastointia ja mistään ei tullut raitista ilmaa. Oli melko tukalaa nukkua +30*C lämmössä (ilmankosteus hipoi lähemmäs 90%:ia). Lämpötila ei edes öisin laske Acapulcossa alle +27*C:een. Onneksi saatiin vaihdettua isompaan, ilmastoituun huoneeseen, muutoin olisin kyllä ottanut heti seuraavan bussin takaisin D.F.:ään.

Perjantai vietettiin läheisellä Acapulcon rannalla, joka on ehkä 2-3 km pitkä. Ja päivä oli loistava! Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, lämpöä oli yli +35*C, merivesikin oli ihanan lämmintä ja me kaikki kolme oltiin niin onnellisia, että päästiin pääkaupungin hälinästä hetkeksi rauhaan rannalle rötväämään.

Harmi kyllä, me jätettiin kaikki ylimääräinen tavara hotellihuoneeseen. Sinne jäi siis Manun iPhone ja minun sängylle kukkaro, rahat, Canonin järkkäri ja toinen puhelimista kaikki oikein nättiin järjestykseen. Manun sänky oli ikkunan vieressä, mun ja Teresan sänky kauempana toisella puolen huonetta. Illalla, kun palattiin takaisin, Manun puhelinta ei löytynyt mistään ja iPhonen laturikin oli kadonnut. Hirveän draamailun ja itkun jälkeen selvisi, että joku oli avannut huoneen ikkunan ja kurkottanut ottamaan iPhonen, mutta ilmeisesti ei ollut ylettänyt ottamaan muita tyrkyllä olleita tavaroita (eli siis mun tavaroita). Ääliö tyyppi; sen lisäksi se vielä vastas meidän soittoon ja yritti puhua englantia. Hotellin henkilökunta ei tehnyt mitään, eikä myöskään poliisi, joten se siitä sitten. Adios iPhone! Meillä jäi tekemättä sille illalle suunniteltu retki läheiselle saarelle, kun Manun mieli oli aivan maassa.

Melkein jokainen taksi oli kuplavolkkari Acapulcossa. Söpöjähän nuo on, mutta tappovehkeitä tällaisella helteellä. Ja ei mitään toivoa, että löytäisi moisista hörskistä turvavyötä.

Melkein jokainen taksi oli kuplavolkkari Acapulcossa. Söpöjähän nuo on, mutta tappovehkeitä tällaisella helteellä. Ja ei mitään toivoa, että löytäisi moisista hörskistä turvavyötä.

Lauantaina lähdettiin taksilla toiselle kuuluisalle rannalle, Punta Diamantelle. Ilmeisesti taksikuski ei jaksanut viedä meitä perille asti, koska se huijasi, että sillä rannalla on aivan liian vaarallista ja että hän tietää paremman paikan. Se roisto jätti meidät johonkin kuppaseen, syrjäiseen satamaan, jossa ei ollut edes kunnolla rantaa tai tilaa uida, ja vesi oli saastunutta. Kuumuudesta tuskaisena ja muutoinkin nuivaantuneena otettiin häijyn kallis taksi oikealle rannalle, Punta Diamantelle.

Punta Diamante on kaunis ja niin ihanan iso, ja täynnä mustapäisiä meksikolaisia. Meri oli tosiaan hieman vaahtopäinen ja merivirrat voimakkaita, mutta kyllä puolimetrisissä aalloissa vielä uida pystyy. Illalla otettiin vielä taksi La Quebradaan ja katsottiin esitystä, jossa miehiä hyppäsi vuorotellen kalliolta, 35 metrin korkeudelta. Ilta meni kallioilla hengaillessa ja tunnelmasta nauttien, ja paikallisten meksikolaisten jaloissa pyörien.

La Gebrada

La Quebrada

Auringonlasku La Quebradassa.

Auringonlasku La Quebradassa.

 

Kallio, valkoisten talojen alapuolella, on se paikka, mistä miehet hyppäsivät mereen La Quebradassa.

Kallio, valkoisten talojen alapuolella, on se paikka, mistä miehet hyppäsivät mereen La Quebradassa.

Pakko sanoa vielä sen verran, että kalaruokaa ei täällä kannata näköjään syödä, ei edes rannikolla. Sain järkyttävän vatsataudin ja olen maannut päivän sängyn pohjalla kuumeessa ja mikään ei pysy sisällä. Love the life!

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaus kohteessa Acapulcon reissu

  1. Outi sanoo:

    Kivaa lukea tätä! Rohkea olet kyllä! Millainen koulu on?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *